21/05/2009

breast cancer - my story part 1. rintasyöpä - minun tarinani osa 1.

On Tuesday, 12 May, 2009, I was diagnosed with breast cancer.

In this blog I will be writing about what I’m feeling and what is happening over the next few months in the form of a diary.

It all started with the annual check up with my gynaecologist in Finland.

The gynaecologist was reading through my file and noticed that I had missed the last mammography appointment (the City of Helsinki offers free test every two years!) as our move to Egypt was so rushed.

She recommended I go for a check up. Immediately.

I got an appointment for mammography on Friday, 8 May.

The test images and ultrasound both showed a visible change in my left breast. The doctor then took thin-and thick-needle samples for further testing.

The collection of samples was not pleasant, but I survived. I could not look at the collection instruments at all because I have a needle phobia.

Already at the collection stage, the radiologist believed it to be cancer but we had to wait for the pathologist to examine the samples to get confirmation.

I was at that time already sure that this is not a good-quality tumour.

It was a roller coaster ride for the mind. I was constantly thinking about the uncertainty and possible certainty. I wondered how I would feel if…

In hindsight it was the waiting that was the painful part.

Minulla todettiin rintasyöpä tiistaina 12.5.2009

Kirjoitan tähän blogiin päiväkirjamaisesti tarinaa mitä kaikkea kohtaan tulevassa...

Kaikki alkoi vuosittaisella gynekologikäynnillä Suomen loman aikana. Gyne katseli papereita ja selvisi, että viimeisin Helsingin kaupungin, joka toinen vuosi suoritettava, mammografiakäynti oli jäänyt väliin koska niin pika pikaa muutimme tänne Egyptiin.

Hän suositteli käyntiä yksityisellä tarkastuksella. Heti. Sain ajan perjantaiksi 8.5.

Tuolla keikalla kuvista sekä ultraäänestä näkyi vasemmassa rinnassa muutos. Siitä otettiin sekä ohut- että paksuneulanäytteet. Näytteiden otto ei ollut miellyttävää mutta selvisin hengissä. En katsonut tehtävään tarkoitettuja työvälineitä ollenkaan koska minulla on neulakammo. 

Jo tuolloin radiologi sanoi kokemuksensa perusteella epäilevänsä syöpää mutta varmistus tulisi vasta patologin tutkittua näytteet. Olin tuolloin jo 'varma' ettei kyse ole hyvälaatuisesta kasvaimesta.

Elin mieleltäni vuoristorataelämää. Huomasin jatkuvasti ajattelevani epätietoisuutta ja mahdollista tietoisuutta. Seilasin ees taas juu-ei maailmassa. Mietin miten suhtaudun jos...

Tuo odottaminen oli tosi piinallista jonka muistan elävästi vasta näin jälkikäteen!


The doctor put a thick gauze on the side of my breast to prevent bleeding and bruising.

Minulle laitettiin painava/kiristävä side rinnan tueksi ettei siihen tulisi verenvuotoa eikä se tulisi kokonaan mustelmille. Tässä kuva siteestä näytteenoton iltana. 

 In this photo you can see the ‘hole’ through which the sample was taken.Sorry the quality is not the best, but I was not really able to pay attention to that at the time. 

Seuraavana päivänä sain ottaa tukisiteen pois. Se oli painanut ihon ihan kurttuun.

Tässä kuvassa näkyy näytteenottoa varten tehty ”reikä” , joka on kahden pitkän teipin risteyskohdassa. Sori, kuvan laatu ei paras mahdollinen mutta tuolloin ei siihen osannut kiinnittää huomiota! 

12.5.09

I was supposed to get the results on Wednesday 13 May, but I got them already on the Tuesday. At the time I was just at the dentist. Of course I could not answer the phone, so I saw who called after the appointment.  I was told I have breast cancer at the dentist’s waiting room - what a place to find out about cancer!

I called my husband after catching my breath and shed a few tears in the crowds of central Helsinki. That’s all.

Then I began a new chapter in my life. 

So, now I had the news and would start working on the logistics of it all. Oh the action!

I called the cancer nurse at the breast surgery of the Helsinki Women’s Clinic immediately. By coincidence the nurse was reading referral sent by fax when I called.

I got an appointment at the polyclinic for Thursday, 14 May.

I met the operating doctor, a nice and cheery plastic surgeon, and a woman. Just the type that can handle me and gets what I want and do not want.

The surgeon also clarified that I will not know for sure what will happen with my breast – will they remove only a small part or the whole breast – until at the surgery itself/after the surgery. What you can see in the images is a small, 1.5cm growth, but how the cancer cells have spread does not show. 

Vastauksen piti tulla keskiviikkona 13.5. mutta se tuli jo tiistaina 12.5.

Olin tuolloin juuri istahtanut ylimääräiseen hammaslääkärisessioon kun puhelin soi. En tietty voinut vastata. Kun hammas oli valmis näin kuka soittaja oli.

Sain syöpätiedon hammaslääkärin odotushuoneessa. Mikä paikka saada tietää rintasyövästä! :)

Ulos käveltyäni ja hetken hengitettyäni soitin miehelleni. Tuolloin tipahti ainoat muutamat kyyneleet keskelle Rautatientorin ihmisvilinää. Siinä se. 

Ja alkoi uusi jakso elämässä. Nyt oli tieto ja alkoi käytännön järjestelyt. Se olikin vauhdikasta toimintaa! Soitin välittömästi Naistenklinikan rintakirurgian syöpähoitsulle. Sattumoisin juuri soittaessani hän luki faxilla tullutta lähetettä. 

Sain polikäynnin torstaiksi, 14.5. Tapasin leikkaavan lääkärin. Mukava, reipas plastiikkakirurgi ja nainen, juuri sellainen joka osaa hoitaa minua! :) Sellainen, joka tajuaa ilman rautalangasta vääntöä mitä haluan ja mitä en. Selvisi myös, että lopullinen tieto miten rintani kanssa käy – poistetaanko vain osa vai onko syöpäsolut levinneet niin, että koko rinta pitää poistaa, selviää lopullisesti vasta itse leikkauksessa/leikkauksen jälkeen. 

Se mitä kuvista näkyy on pienehkö, noin 1,5 cm kokoinen mutta solujen levinneisyys ei kuvista näy.

Here is a photo taken on Sunday, 17 May. You can see how the bruising is still very much there!

Tässä sunnuntaina 17.5.09 otettu kuva josta näkyy vielä kuinka mustelma on sitkeässä!

How am I doing and what is going on in my mind now?

I am doing fine. I am not sad and crying rivers. This could have happened to anyone but it happened to me. We will try and treat the cancer and life goes on. 

In Finland, almost 90% of diagnosed breast cancer cases are cured.

What I am scared of is a) all sorts of needles, and b) pain.

I have a real phobia of needles. Luckily modern needles are pretty thin, nevertheless...

Pain is unpleasant and in the long term quite tough. I become very irritable if I have to suffer from pain for a long time.

Fortunately there is now a range of pain-killers and they also prescribed quite differently to the times when you just had to suffer.

The surgery will take place on 10 June in Helsinki but I will fly there a few days before the operation. So the next entry on this topic will be after the surgery.

And really, I do not need people to feel sorry for me. I am doing just fine. I’m in the sun now for a few weeks, working out with the exercise ball and doing Pilates, swimming happily in the warm water. 

So do not feel sorry for me, but go and book yourself an appointment for a mammography at least every two years and tell your friends to do the same! The sooner breast cancer is diagnosed the better chances of getting cured.

More on this topic in mid-June…

Miten voin ja mitä mietin?

Voin ihan hyvin. En surkuttele enkä sure. Tämä on minun kohdalleni, ihmisen elämään kuuluvaa draamaa. Syöpä yritetään hoitaa pois ja elämä jatkuu.

Suomessa melkein 90% todetuista rintasyövistä saadaan hoidettua.

Ainoat mitä jännitän on kaikenlaiset neulat ja pistämiset ja järjetön kipu.

Minulla on järkyttävä neulakammo. Onneksi nykyiset neulat on aika ohuita mutta silti...Kipu tai särky on epämiellyttävää ja rankkaa pitkäkestoisena. Minusta tulee ärtyisä akka. Onneksi nykyään kipulääkkeitä on ja niitä myös annetaan toisin kuin joskus aiemmin kun piti vaan kärsiä.

Leikkaus on siis 10.6. Helsingissä jonne siis taas matkaan muutamaa päivää ennen operaatiota...

Seuraava päiväkirjamerkintä tämän asian suhteen tulee siis tuon leikkauksen jälkeen.

Ja hei, ihan totta, en tarvitse surkuttelua tai osanottoja. Minä voin ihan hyvin! Otan aurinkoa muutaman viikon koko kesän edestä, jumppaan pallolla ja pilateksella vatsaani littanaksi, uin riemurinnoin kun vielä on rinnat! :) ja lämmin, +25 asteinen, uima-altaan vesi...

Älkää siis surkutelko vaan käykää itse ja haastakaa kaverinne myös mammografiaan vähintään joka toinen vuosi.

Mitä aiemmin rintasyöpä todetaan sitä suuremmat ovat paranemismahdollisuudet.

Tämän asian tiimoilta blogissa seuraavan kerran kesäkuun puolen välin kieppeillä...


29 comments:

  1. Cancer, especially breast cancer is something I am paranoid of.
    But like you say, it can happen to anyone of us and there's not much one can do about it.
    Shucks, I wish you all the Best for your surgery!

    ReplyDelete
  2. On se janna kun menee terveena ihmisena standarditutkimukseen ja tulee niin sairaana pois. Vaikka edelleen tunteekin itsensa terveeksi. Mina kayn mammografiassa, vaikkei sekaan niin kivaa ole tissien litistamisineen...

    ReplyDelete
  3. Hei! Pahoittelen tilannettasi, mutta Sinulla on juuri oikea asenne! "Se tuli, ja se on käytävä läpi". Paranemisprosentti on hyvin toivoa antava nykyisin. (Täällä Usassa on käytävä mammossa joka vuosi)
    Hi! I'm sorry for your situation, but you have just the right attitude! " I got it and I've got to go thru the treatment."
    Tyttärelläni oli sama tilanne vuosi sitten. Molemmat poistettiin. Hän sanoo, että minä luultavasti hätäilin enemmän kuin hän. Kipulääkkeet ovat hyviä nykyisin. Jos haluat, voin kertoa enemmän s-postissa
    antiqueaffair@earthlink.net
    Ui ja nauti!!!

    ReplyDelete
  4. Sent you email few mins ago and now just came here read this!

    I also feel that it's not a place to feel sorry (not you yourself or anyone else for you), esp you, one loses precious time of this life if you start worrying too much. Live!

    This is somewhat familiar to me as my mom went through the same. I am just wondering how they will treat you after the operation, I think you have to go to hospital quite a lot and "eat" lots of medicines? Are you going back to Finland for this period of time?

    I've thought of this - I'm not of that age that I SHOULD go but whithin few years I think I will.

    BTW it's the same with pap smear, I go get checked every ~2 years

    ReplyDelete
  5. I know this is a scary time for you. I hate pain too. At the dentist the other day, I insisted on novacaine even when he said I did not need it. He gave it to me?

    I am glad they found your cancer now. I will pray for your recovery and for a successful surgery.

    YOur advice to us is excellent. Actually, I have a mammogram every year without fail.

    Best of luck to you. :)

    ReplyDelete
  6. you have a wonderful attitude in facing this ordeal.
    I will be thinking of you happy and healthy exercising and being strong as you get ready for your surgery. & I will pray for your best possible outcome. Thanks for sharing your story.

    ReplyDelete
  7. HI EVERYBODY!
    Thanks for your supporting words!
    This is actually the first day I've been thinking the whole thing quite a bit. First while posting this news and now reading your comments. Still fine and strong! :)

    At the moment I don't think the time or period after the operation because nobody knows what's going to happen...
    I let you know mid June how I'm doing and what's the plan...

    Thanks for your comments!

    ps. tomorrow more pics from Seurasaari...

    ReplyDelete
  8. No olipa yllätys! Eräs läheiseni on ihan juuri saanut läpikäytyä rintasyövän hoidon kaikki vaiheet loppuun. Hänellä todettiin rintasyöpä viime elokuussa. Nyt kasvaa jo tukkakin. Aika kuluu nopeasti ja pääset pian taas jatkamaan elämääsi tavalliseen tapaan. Pidän peukkuja että on mahdollisimman vähän neuloja sun muuta öklöä! Asenteet sulla on ainakin kohdallaan. Iso halaus :)

    ReplyDelete
  9. Vähän vaikeeta täs on olla sanomatta mitään.
    Teen niinkuin kehoitit. Menen litistettäväksi.
    ...ja saatan heristää nyrkkiäni tonne yläkertaan...!

    ReplyDelete
  10. Sulla on asennetta - hienoa. Meidän kohdalla suurin ongelma on mielestäni se, että kun päätä 'parannetaan', olis kivaa tietää paljonko mömmöjä voi kestää ennekuin aletaan hoitaa mömmöjen tuottamaa sairautta.
    voi hyvin!
    Potilaan puoliso

    ReplyDelete
  11. Olet upea kun laitat tämän tänne ja samalla kannustat muita menemään mammografiaan!Se on niin tärkeää, siskollani oli rintasyöpä, serkullani ja tädillä. Ja kuten jo sulle sanoin, asenteesi on 10+
    Kaikki tulee menemään hyvin, usko vain! Hengessä mukana ja halit!

    ReplyDelete
  12. Mina pelkaan kaikkia "tarkastuksia". Olin papa- kokeessa, ja sen tulostakin jannitin aivan kauheasti:(

    Sinulla on oikea asenne asiaan- tsemppia!

    ReplyDelete
  13. It is one of those things where you have to do what you have to do! And I am sure you can get through this! I will be sending positive thoughts and energy your way. As for one comment as to not being quite the age to need these check-ups, yesterday's news here in the states was of a 10 year old girl with breast cancer! So, by all means, if you have the means to have your body's health monitored on a regular basis, do so! Regardless of age! Best wishes to you, BLOGitse, and thanks for sharing this experience with all.

    ReplyDelete
  14. Hi Blogitse...
    I know that this is not going to be a sorry for you comment because I know that you are strong and will get through this! I will say a prayer for you...

    There is another lady going through Stage 2 breast cancer...her link is on my sidebar listed as Brenda from Paraguay. Her posts are very matter of fact of what exactly she is doing after the surgery, the chemo, etc... it is quite interesting to read, because as you say, this could be ANY of us.
    I also am afraid of getting cancer in general....but we all are given what we can deal with!

    Can't wait for more pics!
    BG

    ReplyDelete
  15. I wish you the best. You are in good spirits and that is always good. I hope you have a very successful surgery and have a very handsome male nurse taking care of you:) Keeping you in my thoughts!

    ReplyDelete
  16. You are an inspiration to us all in your strength and practicality with how you are handling all of this. Glad you were able to get the mammogram when you did.

    Keeping you in my thoughts.
    Juana

    ReplyDelete
  17. GOOD MORNING!
    You know what,
    it's great to know I have all of you supporting me!

    Thank you!

    Now it's time for my morning routine: coffee + swim + sun = perfect start for the day!

    See you later! Have a great day!!!

    ReplyDelete
  18. Tamapa oli tosi ikava uutinen. Ihanaa on kuitenkin lukea etta sinulla on juuri oikea asenne koko juttua kohtaan! Toivon sinulle paljon voimia yha edelleen ja jaksamista leikkaukseen seka sen jalkeiseen aikaan.
    Minun kalynikin kavi lapi rintasyovan. Onneksi se havaittiin niin alkuvaiheessa etta kalyni paasi helpolla pelkalla leikkauksella seka radioaaltoterapialla (kait sen nimi on tuo) ja on nykyaan taysin terve.

    Paljon tsemppia! :)

    ReplyDelete
  19. Täältäkin päin oikein paljon tsemppiä sinulle ja virtuaaliset voimahalaukset!!

    ReplyDelete
  20. Sinulla on juuri oikea asenne !! Mennä porskuttelet vaan eteenpäin, muutahan ei tuossa tilanteessa voi.
    Sanon tämän ihan kokemuksen rintaäänellä, 15 v takana omasta leikkauksestani :)Positiivisella asenteella pötkii pitkalle.
    Tsemppiä ja kaikkea hyvää toivon sinulle !!

    ReplyDelete
  21. Paljon voimia sinulle!

    ReplyDelete
  22. Sinun reippaalla ja energisellä asenteellasi pärjää missä ja milloin vaan. Osaat ottaa faktat faktoina.
    Ymmärrän sinua sata lasissa, kun olen itse hirveistä hirvein piikkipelkuri.
    Ui riemurinnoin.

    ReplyDelete
  23. KIITOS teille kannustavista sanoista!
    Voin ihan jees mutta uniin huomaan asian vaikuttavan vaikken haluaisi! Mutta nukun ihan ok eli ei muuten vaikuta unensaantiin tms.
    Uin, yritan saada aurinkoa koko kesan edesta edelleen! :) projekti etenee kiitettavasti!
    Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

    ReplyDelete
  24. En voi kuin ihailla sinun asennettasi ja nosta hattua sinulle! Ja pakko vähän halatakin, vaikket surkuttelua kaipaakaan. Mutta se on ystävän halaus, jonka on tarkoitus antaa voimia leikkaukseen. :)

    Ja kiitos, kun kirjoitit tästä aiheesta! Se voi yllättää kenet tahansa, ihan terveenkin. Kannattaa siis tosiaan käydä tutkimuksissa.

    Itse en ole muuten koskaan käynyt mammografiassa, mutta kynis tutkii rinnat puolentoista vuoden välein samalla kun käyn vastaanotolla vilauttamassa alareikää.

    Lämpimiä ajatuksia sinulle!

    ReplyDelete
  25. kiitos ELEGIA ja samaan hengenvetoon lisaan:
    mina EN tuntenut mitaan kipua, gyne EI tuntenut mitaan vaan lahetti tutkimuksiin kuluneen ajan takia. Vasta mammografiassa ja ultrassa kasvain nakyi. Eli minulla ei ollut minkaanlaisia oireita eika gyne tuntenut kasipainannalla koska kasvain on hiukan takana jemmassa....
    Jokaisen naisen kannattaa jutella oman gynen kanssa milloin ja miksi missakin tutkimuksissa kannattaa kayda.
    Noihin kun vaikuttaa ika, onko synnyttanyt, synnyttamassa tai jo ikaihminen - jokainen on yksilo ja yksilollisesti terveytta taytyy hoitaa ja yllapitaa! Yhdelle sopii tuo toiselle tama. Vaikka meita kuinka yritetaan laittaa samaan lokeroon...

    ReplyDelete
  26. No olipa sitten onni onnettomuudessa, että kynis lähetti sinut tutkimuksiin!

    Aion ottaa asian ensi kerralla puheeksi kun käyn kyniksellä. Itse olen tuudittunut omalta osaltani myös sellaiseen turvauneen, että näin pieniin rintoihin ei muka voisi edes tulla syöpää. Mutta todellakin aion ensi kerralla ottaa asian puheeksi, sillä onhan tätä ikääkin jo kertynyt eikä koskaan tosiaan ole rintoja tutkittu muuta kuin käsikopelolla.

    ReplyDelete
  27. Hyva idea! Han tietaa (toivottavasti) mika on tarpeellista ja ajankohtaista juuri sinun kohdallasi. Rintojen koolla ei kasittaakseni ole mitaan tekemista asian kanssa.
    Kun 'tulet tiettyyn ikaan' paaset ilmaiseen, joka toinen vuosi suoritettavaan, mammografia seulontaan...siina kannattaa kaikkien kayda jotka vaan kutsun saavat!
    Yksityisella kaynti on hintava!

    ReplyDelete
  28. Dear dear friend. Just catching up on my personal life and suddenly I'm once again reminded of what is really important in all the crazy buzz that is my life lately. Thank you for sharing and letting us be a part of it. We are all thinking of you and your family. Keep us posted.

    ReplyDelete
  29. ELIN; thanks...
    I'm leaving this Sunday 7.6. to Helsinki and the operation is on Wednesday...I'll post about my situation asap, when I'm 'ready'...

    ReplyDelete

Note: only a member of this blog may post a comment.

PostRank Topblogs 2009 - #1 in Expats PostRank Topblogs 2009 - Engagement Award PostRank Topblogs 2009 - Shaker Award
 
Web Statistics Creative Commons License
This work by BLOGitse is licensed under a Creative Commons Attribution-Noncommercial-No Derivative Works 1.0 Finland License.